elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan ?

muut on jossain kavereilla yötä ja mä oon yksin kotona - niiku aina. oon vaa niin kyllästyny lukemaan noita päivityksiä missä joku kertoo menevänsä jonnekki, koska mun matkat painottuu lähinnä koti-koulu-talli välille.

ahistaa, oksettaa ja pelottaa mut seki on jo ihan tavallista. mä vaan haluisin ees yhen semmosen kaverin kenen vieres voisin istuu ja itkee niin paljo ku sielu sietää, yhen semmosen kaverin joka jaksais mut tämmösenä ku oon, yhen kaverin joka haluu oikeesti pitää yhteyttä muhun.

ehkä viel jonain päivänä mullaki on semmonen kaveri.

mä en tajuu enää et miks mun pitäis esittää et mul ois kaikki hyvin jos mul ei oo?

ehkä mä en vaa haluu et muut puuttuis mun asioihin mut mul on vaa niin paha olo ku joudun olla kokoajan yksin eikä mul oo ketää kelle voisin kertoo mistää.

ehkä viel joskus - ehkä viel joskus mulki on syytä olla onnellinen.

ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan
käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan

nykyään mikään ei tunnu enää miltään
jos vain voisin tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää
ajatukset palaa tuhkaks
paha olo valtaa

yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas
tahtoisi vain olla paremmassa paikas
kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa
jonkun jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa

en tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan
elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan
aamu kuudelt kello, päivään uuteen herättää