lauantaina

mä en halua tuntea mitään

pilaan elämääni täs hyvää vauhtii enkä pysty ees syömää ilman et mun on pakko lähtee lenkille.
mul on kokoajan pahaolla ja särkee päätä kokoajan. onneks voin kertoo mun asioita eräälle ihmiselle joka yrittää mua parhaansa mukaa auttaa, kiitti vielä (ku luet tän kumminki).
sä lähdet se sattuu
miten häviskään kaikki mitä oltiin luvattu
näin se menee näin ne kyyneleet vähenee

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti