Mua väsyttää ja itkettää, ei se haittaa tähän on jo totuttu.
Mua ei oteta enää tosissaa ja oon taas ihan yksin täs isos maailmas. Lisäks mulle valitetaa kuinka paljo ylimääräst säätöö oon aiheuttanu toisten elämää ja sekös vasta helpottaaki niin perkeleesti oloo. Mua ahistaa nykyää se et joku puhuu mulle.
Mua ei oteta enää tosissaa ja oon taas ihan yksin täs isos maailmas. Lisäks mulle valitetaa kuinka paljo ylimääräst säätöö oon aiheuttanu toisten elämää ja sekös vasta helpottaaki niin perkeleesti oloo. Mua ahistaa nykyää se et joku puhuu mulle.
Aamulla mä en ois jaksanu lähtee kouluu, mä vaa makasin mun sängyssa ja itkin koska ahisti niin paljon jo mielikuva istuu koulunpenkillä. En tiiä ees mikä mut sai sinne menemää mut menin kuitenki. Heti ensimmäisel tunnil joka oli opoo mul oliki tosi paha olla ja halusin kotii. Meil oli joku tehtävä et piti piirtää itelle tärkeit asioit ja joku symboli mikä kuvaa sun suhdetta siihen asiaa. Puolentunnin miettimisen jälkee piirsin siihen tikku-ukon joka esitti mun kaveria ja piirsin siihen salaman joka symboloi vihaa. Kaikki muut luokassa huuteli toisillee "mä laitoin tähän sut sut ja sut" kertaakaa sieltä ei kuulunu mun nimi - eipä tietenkää eihän mulla oo kavereita. Mä istuin takapulpetissa ja yritin herää siit painajaisest mut emmä heränny. Vaikka tääki on ihan turhaa valitusta ja juoksemist itsesäälis mut must tuntuu vaa tosi pahalt olla ihan yksin tääl.
Äsken ku olin ulkona mä näin ku poliisi otti kiinni jotain ylinopeus hurjastelijaa. Siin vaihees mä ajattelin et mä oon itekki ihan samallainen, juoksen elämää ja maailmaa karkuu vaikka tiiän et se voittaa mut täs takaa-ajos jossain vaiheessa.
Käsissä kynä, joka piirtää tyhjää
Ei ketää kelle puhuu, vaa ihmisii jotka syyttää
Ei itkuu ilman tuskaa
Ei tarinaa ilman kertojaa
Ei valoo ilman mustaa
Ei rohkeut ilman pelkoa
Äsken ku olin ulkona mä näin ku poliisi otti kiinni jotain ylinopeus hurjastelijaa. Siin vaihees mä ajattelin et mä oon itekki ihan samallainen, juoksen elämää ja maailmaa karkuu vaikka tiiän et se voittaa mut täs takaa-ajos jossain vaiheessa.
Käsissä kynä, joka piirtää tyhjää
Ei ketää kelle puhuu, vaa ihmisii jotka syyttää
Ei itkuu ilman tuskaa
Ei tarinaa ilman kertojaa
Ei valoo ilman mustaa
Ei rohkeut ilman pelkoa
Et tiiäkkään, miten tyhmältä musta tuntuu kirjottaa tätä, mut päätin silti yrittää. Tiiän (usko tai älä) miltä susta tuntuu, ja tiiän myös, että tää ei luultavasti helpota sun oloas ollenkaan. On kuitenki ihmisiä, joita yks kommenttikin voi auttaa jaksamaan, ees pikkasen. Enkä oo ikinä ennen kommentoinu minnekkään näin, joten tää on once in a lifetime-kokemus :D Mutta joka tapauksessa; oon varma et oot upee ihminen, sun pitää vaan löytää joku joka näkee sen ja näyttää sen sulle ja muille maailmalle. Usko siihen, et voit vielä joku päivä kattoo peiliin ja hymyillä aidosti, ei kaikki oo aina pelkkää paskaa. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, thats how it works. Mut sen maailman tahdissa täytyy vaan oppii pysymään :)
VastaaPoista